Muistan pienenä, kun pyöräilemään lähtiessä piti laittaa kypärä päähän. Se oli aika noloa. Surffailu Koululainen-lehden sivuilla palautti mieleen, millaisia ajatuksia kypärä aiheutti. Eräs koululainen kirjoittaa, että häpeää kertoa asiaansa, ettei käytä kypärää. Hän ei voi, koska häntä kiusattiin siitä. Häpeällinen tavara. Onkohan ystävämme Tukiaisen Johanna koskaan käyttänyt pyöräilykypärää? Johanna aikoo pitää suunnittelukilpailun hänen hääpuvulleen. Voisin suunnitella hänelle myös pyöräilykypärän, pinkin ja prinsessaisen. Prinsessaiseksi Tukiaista kutsui myös Maria Veitola kehuessaan Johannaa ohjelmassaan. Maria!-ohjelmastaan tuttu juontaja lisäsi kehuunsa kommentin, joka saattoi sisältää ironiaa. Veitola vertasi Johannaa Stiina Saariston maalauksiin. Saaristo on tunnettu piirustuksistaan, joissa esiintyvät usein isokokoiset naiset, jotka on kuvitettu lapselliseen ympäristöön ja hieman pikkutytön rooliin. Saariston teokset ovat suuria ja yksityiskohtaisia, ja niistä välittyy selvä huumori.
Stiina Saariston teos. Kuva: savonsanomat.fi.
Kypäräkin voi olla designia. Kuva: www.yakkay.com
Korkeista alkaa muodostua käden muotoiset kappaleet. Liimaa kuluu: jo kolmas pikaliima on käytössä. Mielessäni alusta lähtien on pyörinyt idea valuvista tipoista. Haluan käsistä valuvan jotain. "HÄVETTÄÄ NIIN ETTÄ SILMÄT TIPPUU PÄÄSTÄ" voi olla yleinen reaktio myötähäpeälle. Lause antaa ymmärtää, että toisen nolon tekemisen tai nololta näyttämisen tuska katsojalle on niin suuri, ettei kykene katsomaan.
Päätän testata tippoja. Ensimmäisenä mielessä on tehdä tipat Erikeeperistä, joka on tuttu turvallinen pienestä pitäen kuviossa ollut suomalainen askarteluliima. Testaan miten tipat muodostuvat. Valitsen kipon, joka ylösalaisin käännettynä muodostaa kaarevat pinnat. Ennen kun valutan kaareville pinnoille liimaa, sekoitan siihen kultaista hilettä. Hetken odottelun jälkeen tajuan, ettei Erikeepper ollut täysin oikea ratkaisu. "Tipat", tai oikeastaan valuvat kasat, näyttävät hirveiltä ja päätän kokeilla kuumaliimaa. Toinen kokeilukerta, tällä kertaa kuumaliimapyssyllä, osoittautuu hyväksi. Valuttamalla varovaisesti, liimasta jähmettyy nopeasti pisaran muotoisia valumia. Teen tippoja kaarevalle kupin pinnalle kymmenisen kappaletta, ja sirottelen päälle kultaista hilettä. Pisaroiden kuivuessa maalaan kultahile-Erikeepperillä käsien pinnat niin, että niissäkin jatkuu kultainen hile-teema.
Pisaran muotoa on käyttänyt myös suunnittelija Mari Isopahkala palkitussa Pisara-voittotyössään. Kansainvälisen korukilpailun voittaja on suunnitellut korujen lisäksi lasitöitä, tekstiilejä ja valaisimia. Käsityömuotoilu, toisin kuin teollinen muotoilu, ei rajoita. Käsityömuotoilijan tavoitteena on taiteellinen teos, joka voi muuttua matkan varrella. Alkusuunnitelma ei ole niin tärkeä, kuin teollisessa muotoilussa, jossa resurssien ja markkinoinnin huomioon ottaminen on tärkeintä. Kummallakin näistä muotoilijoista on kuitenkin vähemmän vapauksia kuin taitelijalla. Käsityömuotoilijankin täytyy useimmiten keskittyä materiaalinvalintaan ja tutkimalla eri materiaalien antamiin mahdollisuuksiin. Teollinen muotoilija on onnistunut, jos hänen designinsa täyttää valmistajan kaupalliset, tuotannolliset ja logistiset vaatimukset sekä on kuluttajalle hyödyllinen.
Päätän tällä kertaa tyytyä suunnittelemaan omaa teostani täysin luovana taiteilijana.
