joskus olin ehkä viaton

joskus olin ehkä viaton

3. vaihe

Kädet ovat valmistuneet, olen niistä ylpeä. Aloitan tippojen liimaamisen käsiin. Liimaaminen on hankalaa, koska tipat ovat niin pieniä eivätkä ne millään malta pysyä paikoillaan. Alan miettiä, ovatko liimasta valutetut ohuet hentoset tipat hieman köyhän näköiset. Ne alkavat näyttää roikkuvilta roskilta. Päätän irroittaa tipat. Saisinko jollain toisella keinolla ne näyttämään massiivisemmilta? Miten olisi muovailuvaha? Se ihana mömmö jota tarhassa muovailtiin. Muovailuvaha sisältää vehnäjauhoa, vettä, öljyä, suolaa, homeenestoainetta, alunaa ja väriaineita. Sen kovettuminen riippuu siitä, millainen öljy-vesi suhde massassa on. Useita vahoja voidaan muotoilla aina uudestaan, mutta joissakin on mahdollisuus polttaa teos uunissa jolloin se kovettuu. Kierrellessäni kaupungilla, huomaan että muovailuvahasta tehdyt korut ovat yleistymässä. Vahasta tehdään kaikenlaisia koruja, joista päällimmäisenä ovat jääneet mieleeni miniatyyri hampurilais- ja ranskalaiskorvakorut. Jätän muovailuvaha-idean sivuun ajanpuutteen vuoksi.

Jo työsuunnitelmassani kerroin, että aion käyttää kierrätysmateriaaleja diplomiteoksessani. Kierrätystaide ja itse kierrätys on juuri nyt polttava puheenaihe ilmastonmuutoksen rinnalla. Työni on siis aika uusinta huutoa, ja teen hyvää planeetallemme.

3. vaihe jatkuu, ja on aika tarttua kypärään. Styroksista valmistetun pyöräilykypärän hankin lähetystorilta. Kypärä on halpa henkivakuutus, senhän me kaikki tiedämme. Jotkut ihmiset vain ovat niin kovapäisiä, etteivät saa edes kypärää päähänsä pyöräilemään lähtiessä. Mielestäni kypärä on oiva tapa kuvastaa aivoja ja ihmisen ajatuksia. Ideani selkenee: kypärään kiinnitän kuvia, jotka kuvastavat myötähäpeää tuottavaa tuskaa. Istun tietokoneelle ja sukellan internetin valtavaan maailmaan. Etsin Johanna Tukiaisen kuvia. Houkutus on suuri, joten päätän tulostaa myös yhden kuvan kohupariskunnasta Matista ja Mervistä. Liimailu alkakoot. Käytän liimaamiseen kuumapyssyä. Koska päätän kunnioittaa Tukiaisen tapaa pitää hiukset ja kasvot, eli pää, kunnossa, en turhaan hienostele asetellessani kuvia kiinni. Kuvat liimattuani, koristelen kypärän kauniilla glitterillä. Kultainen hile, eli glitter, jota käytin jo aikaisemmin, sopii tähän hyvin. Maalaan kuvien reunakohdat ja suttuisen näköisiksi jääneet aukkokohdat Erikeeper-hilesekoituksella. Kypärä on lähestulkoon valmis.